Olen rohkea asiantuntija ja ammattilainen Heinolasta.
Terveystieteen maisteri, sosiaali- ja terveysjohtamisen eMBA, fysioterapian opettaja
Äiti, vaimo ja mummo
Olen ehdolla kuntavaaleissa Heinolassa ja aluevaaleissa Päijät-Hämeessä
Olen Pirjo Riikonen, os. Penttilä, syntyperäinen lahtelainen, Hollolan ja Pirkanmaan kautta asettunut Heinolaan kymmenen vuotta sitten. Perheeseen kuuluu mies, sisustuspuuseppä ja puuteknikko Markku, joka on taitava käsistään. Minulla on kaksi lasta ja neljä lastenlasta, joiden elämää saan ihailla ja kannustaa kaikella tavoin, mummona. Perheeseemme on kuulunut yli kahdenkymmenen vuoden ajan pitkäkarvaisia mäyräkoiria, omapäiväisiä ja vahvatahtoisia, kuten emäntänsä.
Valmistuin ensimmäiseen ammattiin fysioterapeutiksi vuonna 1975 ja aloitin työt Päijät-Hämeen keskussairaalassa, kun uusi sairaala valmistui. Minulla oli jo silloin haave, että joku päivä olen opettaja. Opiskelin työn ohessa kasvatustieteiden lisensiaatin tutkintoon asti. Väliin mahtui erikoisfysioterapeutin koulutus, sairaanhoidon opettajan koulutus sekä kasvatustieteiden maisterin tutkinto. Lisensiaatin tutkinnon jälkeen valmistuin vielä terveystieteiden maisteriksi ja suoritin johtamisen erikoisammattitutkinnon sekä sosiaali- ja terveysalan SoTeMBA-tutkinnon.
Kokemukseni ja koulutukseni perusteella sanon itseni terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen ja koulutuksen ammattilaiseksi.
Olen ehtinyt moneen. Fysioterapeutin töiden jälkeen käynnistin fysioterapiakoulutuksen Lahden terveydenhuolto-oppilaitoksessa, toimin osastonjohtajana ja apulaisrehtorina ja vs. rehtorina Lahden ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa. Sain olla myös töissä Päijät-Hämeen koulutuskonsernissa opetuksen kehittämispäällikkönä, Opetushallituksessa asiantuntijana, Sosiaali- ja terveysministeriössä vammaisasioissa työryhmissä sekä Invalidiliiton Lahden kuntoutuskeskuksen johtajana. Sieltä työt veivät vastuullisiin tehtäviin Savonlinnan ammatti- ja aikuisopistoon ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin toimialuejohtajaksi terveydenhuoltoon. Vielä 59-vuotiaana siirryin Eteva-kuntayhtymään tulosaluejohtajaksi. Oikeusministerin nimittämänä toimin erityishuollon asiantuntijatehtävässä Itä-Suomen hallinto-oikeudessa.
Olen saanut elämältä paljon, iloa, onnea ja vastoinkäymisiä. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista tunnetta työssä, että se olisi ollut epämiellyttävää. Työ on antanut elämälleni sisällön. Jäin yksihuoltajaksi, kun lapset olivat pieniä ja vastuu opetti arvostamaan elämää ja hyvinvointiyhteiskuntaa. Minun oli tehtävä työtä, ihan toimeentulon vuoksi. Olen köyhästä perheestä lähtöisin ja kotona opetettiin työn tekemisen arvo. Myös rakkautta sain kotoani, mikä kantoi minua pitkälle. Olen kiitollinen hyvinvointiyhteiskunnalle mahdollisuudesta kouluttautua. Olen kiitollinen vanhemmilleni.
Kun jäin eläkkeelle, palasin pian takaisin töihin, osa-aikaisesti, opettajan töitä sosiaali- ja terveysalalla. Opettajan töitä olen tehnyt edelleen, nyt nuorten ja lasten parissa, osa-aikaisesti.
Olen myös eläkkeellä ollessani tehnyt ikäihmisten ympärivuorokautisessa yksikössä keikkatyötä ja nähnyt vanhushuollon todellisuuden. Tästä minulla on suuri arvo päättäjänä, kuten myös nuorten opettamisesta.
Koen, että minulla on vankka osaaminen ja kokemus niin sosiaali- ja terveysalalla kuin koulutuksessa. On hienoa, että voin jakaa osaamistani. Minulla on sopivaa työhistoriaa, kokemusta ja verkostoja. Olen kyllä ollut tässä suhteessa etuoikeutettu.
Elämäni ei ole pelkkää työtä, vaan nautin hyvin arkisista asioista mieheni kanssa, kuten villapaitojen kutomisesta ja kuuntelen äänikirjoja ja podcasteja. Harrastan liikuntaa, monella tavoin. Olen laulanut Lahden Gospel-kuorossa, Virtapiiri-naiskuorossa Heinolassa ja nyt VirtaSet- kuorossa. Mökillä tykkään metsässä kulkemisesta, marjastamisesta, sienestämisestä ja pienen puutarhan hoidosta. Koirat ovat osa elämääni.
Vapaaehtoistyötä teen sote-järjestöissä, eläkejärjestössä ja setlementtiliikkeessä.
Virtaa elämään antaa urheilutausta. Pelasi nuorena koripalloa, jopa SM-tasolla ja valmensin yli 10 vuotta B-junnuja koripallossa. Meillä on varmaan suvun geeneissä urheilullisuus, sillä lapseni ja lapsenlapseni urheilevat myös.
Olen ollut mukana kunnallisessa päätöksenteossa pitkään – vuodesta 1977 alkaen Hollolassa, Heinolassa ja nyt vielä Päijät-Hämeen hyvinvointialueella. Olen ollut myös aktiivinen ammattiyhdistystoiminnassa, ollut mm. JUKO:n pääluottamusmies. Ja muitakin luottamustehtäviä hänelle on kertynyt. Olen nähnyt myös luottamustoimien kautta terveydenhuollon kentän.
Hoitotyö on merkittävää työtä
Minulla on pitkä perspektiivi hoitotyöhön niin ammattinsa kuin luottamustehtäviensä kautta. Hän toteaa, että ikärakenteen muutos ja henkilöstöpula ovat olleet jo vuosia tiedossa, mutta riittävän vakavasti emme ole asiaan suhtautuneet. Haluan korostaa hoitotyön arvoa ja merkittävyyttä sekä hoitotyön sisällön huomioimista. Kustannuksia voidaan hallita monilla tavoin, myös laatua ja sisältöä kehittämällä. Osaaminen on erityisen tärkeää hoitotyössä. Ikäihmiset ja sairaat tarvitsevat hyvää, inhimillistä ja arvokasta hoitoa, päivän jokaisena tuntina.
Hoidon laatu tulee siitä, miten toteutan tehtävääni. Olenko ammatillisesti ylpeä työstäni ja olenko ihmisenä aito? Kunnioitanko hoidettavia ja heidän omia valintojaan? Mitkä ovat arvoni ja millaisia valintoja joudun tekemään?
Kultainen sääntö, joka löytyy monista uskonnoista, toteaa, että meidän tulee kohdella muita ihmisiä niin kuin toivomme itseämme kohdeltavan. Muokkaisin tätä niin, että minun tulee kohdella ihmisiä niin kuin he haluavat itseään kohdeltavan.