Koripallo on minulle läheinen, sydämen asia, monesta syystä. Elämääni on liittynyt koripallo koko elämän ajan, nuorena itse pelaten, valmentaen, lasteni ja lastenlasten koripalloilua tukien. Yhä edelleen istun katsomossa, liikuntasalien lattialla, innostuen pelistä. Joukkuepeli on opettanut minulle ihmisenä paljon, jopa työhöni, ammattiin, ihmissuhteisiin. Kun seurasin Susijengin otteita kentällä, näin paljon enemmän kuin vain koripalloa. Näin joukkueen, joka rakentui keskinäisestä luottamuksesta, arvostuksesta, yhteistyöstä ja päämäärästä. Nämä eivät ole vain urheilun perusasioita – ne ovat myös arvoja, joita tarvitsemme täällä Heinolassa. Kun katsoin pelejä, huomasin liikuttuvani enemmän heidän asenteestaan kuin itse pisteistä. Kentällä näkyi jotakin, mikä meni urheilun yli: tahto tehdä asioita yhdessä. Jokainen pelaaja tiesi, että oma onnistuminen on merkityksetöntä ilman koko joukkueen onnistumista. Valmentajat johtivat joukkuetta yhdessä.
Susijengi on hyvä esimerkki siitä, kuinka ihmisten osaaminen ja vahvuudet täydentävät toisiaan. arvostaen, kunnioittaen. Jokaisella pelaajalla on oma roolinsa, mutta yksikään ei menesty ilman toisia. Sama pätee myös meihin kansalaisina: yhdessä voimme ratkaista haasteita, joita yksin ei pystyisi voittamaan. Kuntapolitiikassa, päätöksenteossa emme ole vastakkain, vaan yhdessä.
Joukkueen periksiantamattomuus ja kyky nousta tappioista uuteen taisteluun olivat käsin kosketeltavia. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, mutta niistä voi selvitä, jos pitää pään kylmänä ja sydämen lämpimänä. Susijengi näytti nyt käytännössä, mitä suomalaisella sisulla tarkoitetaan.
Meidän kaikkien kannattaisi ottaa mallia Susijengistä. Sen sijaan että keskittyisimme erimielisyyksiin, oman edun tavoitteluun, voisimme katsoa, mitä hyvää kaupunkilaisille voimme rakentaa yhdessä Heinolaan. Joukkueurheilun voima on juuri siinä: se opettaa, että parhaat tulokset saavutetaan, kun pelaamme samaan suuntaan. Se on muistutus yhteisöllisyyden merkityksestä. Se muistuttaa osaamisen ja kokemuksen kunnioituksesta.
Yhdessä tehden olemme enemmän
Se on oppi, joka koskettaa myös meitä arjen kansalaisia.
Meidän elämässämme on monia tilanteita, joissa yksin yrittäminen ei riitä. Tarvitaan rinnalla kulkijoita, ihmisiä, jotka kannustavat, antavat suunnan. Yhteinen tavoite sytyttää yksilön liekin entistä kirkkaammin – juuri se tekee joukkueesta enemmän kuin osiensa summan.
Ajattelen, että Heinola tarvitsee tätä samaa henkeä. Emme voi selvitä tulevista haasteista, jos jokainen kulkee vain omaa polkuaan. Tarvitsemme tahtoa tarttua toistemme käsiin ja uskoa, että yhteinen voitto on arvokkaampi kuin henkilökohtainen menestys.
Susijengi jätti meille kansallisen mallin, pidetään siitä kiinni. Myös Heinolan politiikassa.
Pirjo Riikonen