Kymmenen äitiä, nuo toivossa väkevät, käynnistivät syyskuussa 2025 kansalaisaloitteen, jonka tarkoitus on auttaa lapsia, perheitä, saada hoitoa ja apua päihdesairauteen. He ovat keränneet joukon tukijoita, tehneet valtavasti työtä asian eteenpäin viemiseksi. Kannatustavoite on saavutettu, aloite etenee eduskuntaan.
Päihderiippuvuus on vakava, etenevä, hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus. Se on yleisin alle 25-vuotiaiden ennenaikaisen kuoleman syy Suomessa. Sairauden kerrannaisvaikutukset ovat suuret, se kuormittaa oikeus-, sosiaali-, terveys- ja vankeinhoitojärjestelmiä, aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä. Se heikentää sairastuneenja läheisten hyvinvointia. Onneksi elämä ei ole yksintaistelua. On vertaisia, joille voi puhua, jakaa taakkaa, saada helpotusta. Mutta se ei riitä. Tarvitaan päihdehuollon uudistamista, niin sairaan kuin läheisten osalta.
Kun perheessä on päihdesairaus, häpeä on suuri. Tunteet vaihtelevat, pelko, hätä, viha, toivottomuus, usko paremmasta. Päihdesairaan vanhempana polku on kova. Lukemattomia avunpyyntöjä sosiaalitoimelta, lastensuojelulta, pyyntöjä terveydenhuollolta. Tuloksetta. Turhia avunpyyntöjä ja samanaikaisesti hätä lapsesta. Montako kuolemaa selitämme sillä, että päihdesairas ei hakenut apua? Todellisuudessa hän ei enää kyennyt. Asenteet sairautta kohtaan ovat julmia, myös ammattilaisilta. Kun päihderiippuvuus tulee näkyväksi, vanhemmat huomaavat, että lapsen on paha olla. Apua haetaan vuosia, nuori häviää päihteiden maailmaan. Koulu ei suju, katu kutsuu,kova maailma ottaa lapsen, hyväksikäytettäväksi. Vanhemmat etsivät lasta, huutavat apua. Vuosien myötä katkopaikat, erilaiset hoitopaikat tulevat tutuiksi. Vanhemmat eivät edes muistaavunpyyntöjen lukumäärää. Kun hätä on suuri, on apua saatava välittömästi, ei kahden viikon päästä, tai ensi kuussa. Päihdesairauden hoito on osaamista ja tutkittua tietoa vaativaa. Myötätuntoja ymmärrys sairaudesta on tärkeää, mutta se ei riitä. Moni nuori saa apua hoitopaikkoihin, jotkaovat vain säilytyspaikkoja. Kun hoito ei ole ammatillista, riittävää ja jatkohoitoa ei ole järjestetty, nuori on taas kadulla, ilman asuntoa, tukitoimia, sairaana. Kun vanhemman pelko ja huoli lapsesta ovat todellisuutta, ei osaa tehdä muuta kuin etsiä ja pelastaa. Läheinenkin sairastuu, oma elämä katoaa. Hyvän äidin ja isän myytti, häpeä, vahvat tunteet ohjaavat toimintaa, ollaan valmiitatekemään ihan mitä tahansa, jotta lapsi saisi apua. Asuntoja siivotaan, ruokaa ostetaan, uusia kalusteita hankitaan, maksetaan velkoja, pelastetaan. Läheinen elää päihdesairaan elämää ja pelko ohjaa elämää.
Päihdesairaus on liian monen sairaus, johon on saatava hoitoa. Kyseessä on perusoikeuden turvaaminen, tulevaisuuden mahdollistaminen jokaiselle nuorelle. Tarvitsemme tutkittua tietoa sairaudesta, oikeutta. Päihdesairaus ei ole kenenkään syy, sairastua voi meistä jokainen.
Kansalaisaloitteessa esitetään yhdeksän nykyisen lainsäädännön ja hoitokäytäntöjen muutosta, perusteluineen. Tarvitaan hoitojärjestelmä, joka kohtelee päihdesairautta yhdenvertaisesti muiden vakavien sairauksien kanssa – vaikuttavasti, inhimillisesti, tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti.
Pirjo Riikonen
kaupunginvaltuutettu, sd
Itä-Häme 13.3.2026